Rudolf Steinerin kirjeet

 

Pekka Ervastin kirje Rudolf Steinerille 4.6.1921

 

Steiner, Rudolf (1861–1925)

Rudolf Steiner syntyi pienessä Kral-jevecin kylässä, Itävalta-Unkariin kuu-luneessa Kroatiassa 27. helmikuuta 1861. Hänen isänsä oli rautatievir-kamies, minkä tähden perhe muutti usein paikasta toiseen. Pieni Rudolfkin joutui vaihtamaan kyläkoulusta toiseen. Vasta kymmenvuotiaana hän pääsi Wie-ner-Neustadtin reaalikouluun valmis-tuakseen insinööriksi. Tultuaan yliop-pilaaksi hän ryhtyi opiskelemaan luon-nontieteitä Wienin polyteknisessä opis-tossa. Hänen harrastuksensa kääntyivät kuitenkin klassisiin opintoihin, filoso-fiaan ja kirjallisuuteen Wienin yliopis-tossa. Hän pyrki pukemaan yliaistillisen maailman selkeään käsitteelliseen muotoon. Sitä tarkoitusta varten hän tutustui luonnontieteelliseen ajatteluun ja klassiseen saksalaiseen filosofiaan. Erityisesti häntä kiinnosti Goethen luonnontieteellinen ajattelu. Yliopistollisen väitöskirjansa Wahrheit und Wissenschaft (Totuus ja tiede) Steiner kirjoitti filosofian alalta.

Steinerilla oli jo varhain omakohtaisia kokemuksia henkimaailman sisäisestä todellisuudesta. Vuonna 1880 ollessaan 19-vuotias hän kohtasi Mestarinsa ja sai tältä elämäntehtävän, vaikka työtapa selvisi Steinerille vasta monivuotisten lukujen, mietiskelyjen ja sisäisten voittojen perästä.
Hän tuli pian tunnetuksi filosofina ja Goethe-tutkijana. Opiskeluaikanaan Steiner oli tutustunut professori K. J. Schröeriin, joka oli tunnettu Goethen tutkija. Schröer oli antanut oppilaalleen, silloin 21-vuotiaalle Steinerille tehtäväksi julkaista ja kommentoida Goethen luonnontieteelliset teokset. Toimitustyö vei Steinerin Wienistä Weimariin, jossa hän asui 1890—97. Hän oli yksi niistä tutkijoista, jotka toimittivat Goethen koottuja teoksia. Laajan kirjallisen tuotantonsa Steiner aloitti Teosofisen Seuran parissa.

Teosofiseen liikkeeseen Steiner tutustui vuonna 1897. Silloin se ei häntä vielä miellyttänyt. Mutta kun hän vuosisadan vaihteessa piti Berliinissä sikäläisten teosofien kutsumana esitelmäsarjan,
heräsi hänessä ajatus työskennellä teosofien parissa, jotka olivat vastaanottavaisia hänen sanomalleen. Näiden ystäviensä kehotuksesta hän liittyi Teosofiseen Seuraan vuonna 1902
ja tuli heti Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeriksi. Siitä alkaen hän työskenteli teosofina. Hänen toimestaan saksalainen Teosofinen Seura heräsi uudestaan ja kasvoi voimakkaaksi. Hänen
vaikutuksensa ulottui myös Itävalta-Unkariin, Skandinaviaan, Englantiin, Tanskaan ym. Steinerin teosofisessa työssä oli suureksi avuksi hänen monipuolinen eurooppalainen sivistyksensä.
Hän oli filosofian tohtori, tunnettu ja tunnustettu Goethe-spesialisti. Hän oli myös tarkoin perehtynyt nykyajan luonnontieteisiin.

Rudolf Steinerin opetustapaan kuului esittää runsaita tietojaan vähitellen. Sen tähden hänen ympärilleen kokoontuikin joukko oppilaita, jotka seurasivat häntä hänen esitelmämatkoillaan.
Hän piti mielellään esitelmiä kurssien muodossa, jotka kestivät pari viikkoa ja sisälsivät 10–12 luentoa. Niissä hän käsitteli syvällisesti ja monipuolisesti mitä vaikeimpia aiheita, tavallisesti
kristinuskon alalta.

Vuosina 1912–13 tapahtui Steinerin ja Teosofisen Seuran välirikko. Syynä oli se, että Steiner oli itsenäinen okkultisti, jonka opetukset Kristus-kysymyksestä kulkivat toiseen suuntaan kuin Annie Besantin ja C. W. Leadbeaterin. Nämä englantilaiset salatieteilijät nimittäin ennustivat Kristuksen toista tulemistaja väittivät, että Kristus on ennen pitkää ottava asuntonsa tehtävään valmistetussa yksilössä, jonka he nimesivät hindulaiseksi nuorukaiseksi, Krishnamurtiksi. Steiner asettui jyrkästi
toiselle kannalle opettaen, että Kristus ei enää esiinny fyysisesti maan päällä. On valitettavaa, etteivät nämä kaksi linjaa voineet toimia rinnatusten ja yhtä oikeutettuina saman Teosofisen
Seuran suojissa, vaan monivaiheiset selkkaukset johtivat siihen, että Steiner kannattajineen oli pakotettu muodostamaan oman Antroposofisen Seuran, johon liittyi suuri osa saksalaisia
teosofeja. Toisaalta uuden seuran jäsenet Steinerin johdolla saivat siten vapaammin kehittyä ja työskennellä aatteensa puolesta. Vuonna 1914 valmistui Sveitsiin, Dornachiin antroposofinen
oppilaitos, hengentieteellinen korkeakoulu Goetheanum. Myöhemmin se paloi, mutta rakennettiin uudestaan 1925—28.

Rudolf Steiner kuoli 64-vuotiaana 30. maaliskuuta 1925. Steiner oli kristitty mystikko. Hän edusti todellista, salaista rosenkreutzilaisuutta, siis valmistusta ja vihkimystä Salaiseen Veljeskuntaan kristillistä tietä kulkien ja kristillistä menettelytapaa noudattaen. Toisin sanoen hän oli länsimaalainen okkultisti. Omaperäisenä opettajana hän käytti omia nimityksiään vanhoista teosofisista asioista. Antroposofiassaan tohtori Steiner säilytti teosofian maailmankuvan.
Hänen esittämässään maailmankatsomuksessa on selvästi nähtävissä länsimaista rosenkreutzilaisuutta. Sen lisäksi, että se metafysiikaltaan on läpeensä teosofinen, siinä on myös selvä tieto kristikunnan Mestarin Jeesus Kristuksen työn vaikutuksesta ja siitä mullistuksesta, minkä hänen esiintymisensä aikaansai ihmiskunnan tajuntaan. Tutkimuksissaan tohtori Steiner antoi virikkeitä myös useille käytännön toiminnanaloille, mm. kasvatukseen, lääketieteeseen
ja luonnonmukaiseen viljelyyn. Hänen kehittämänsä opetusmetodin pohjalle perustetut koulut lienevät niistä tunnetuimpia.

(ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä –kirjan henkilöhakemisto s. 169—171, toim. Pekka Okko)