 |
|
|
Afanasjew, Paavo
Aksaroff
Albert
Amanda
Andelin, Väinö
Aspelund, Gustaf
Backman, Albin
Besant, Annie
Bille, Wilhelm
Boldt,
Jean
Brotherus, Robert
Edström, Alma
Edström, Linda
Ervast,
Geo
Ervasti, August
Ervasti, Yrjö
Grönberg, Herman
Hellner, Herman
Hernberg, Hanna
Järnefelt, Arvid
Karadja, Mary
Karstedt, Lauri ja Sigrid
Kilpeläiset
Knös, Arvid
Kosonen, Vihtori
Kothen, Axel von
Leadbeater, C.W.
Lindborf, Gustaf
Norring, Aino
Nylund, Adolf
Olcott, H.S.
Palomaa, Veikko
Parma,
Oskar
Reitan, Ole
Salmi, Santeri
Sederholm, A.M.
Steiner, Rudolf
Söderman, Anto
Tillander, A.
Uggla,
Gerda
Vilenius, J.V.
Zander, Emil, Fanny,
Gertrud ja Gustaf |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
 |
|
H. S. Olcottin
kirjeet
Olcottin
kirje Ervastille 29.11.1900
Henry
Steel Olcott
(1832–1907)
Henry Olcott syntyi Yhdysval-loissa 2. elokuuta 1832. Kou-lutukseltaan hän
oli lakimies, ja hänellä oli New Yorkissa oma asianajotoimisto. Ennen
teoso-fiksi tuloaan hän otti osaa sotaan etelävaltioita vastaan orjien
vapauttamiseksi. Sodassa hän sai everstin arvon. Hänet tunnettiin pystyvänä
ja rehel-lisenä juristina, joka oli tehnyt uudistavaa tieteellistä
tutkimus-ta esim. maanviljelyksen alalla. Sen vuoksi hänet nimitettiin
hallituksen sotaosastoon sen jälkeen kun hän oli sairastunut sodassa
punatautiin. Virkailijana hän paljasti muutamia laajoja petoksia. Sodan
loputtua tämä luotettava ja kunnioitusta herättänyt kansalainen vetäytyi
valtiollisista tehtävistä lakimiestoimeensa. Eversti Olcott oli kiinnostunut
spiritismistä ja hän kirjoitti aiheesta artikkelin New Yorkissa
ilmestyneeseen päivälehteen Daily Graphic. Eräässä kokouksessa, joita
spiritismin harrastajat järjestivät Chittendenissä, Vermontissa,
Eddy-nimisen perheen maatilalla, Olcott tapasi H. P. Blavatskyn. Kohtaaminen
tapahtui 14. lokakuuta 1874. Heistä tuli välittömästi ystävykset. Heidän
välilleen muodostui vuosikausia kestänyt läheinen työtoveruus, joka on
syvimmin vaikuttanut Teosofisen Seuran syntyyn ja teosofisen liikkeen
näkyvään alkuhistoriaan. Yhdessä H. P. Blavatskyn kanssa H. S. Olcott
perusti Teosofisen Seuran New Yorkissa 17. marraskuuta 1875. Hänestä tuli
Teosofisen Seuran presidentti, jona hän toimi kuolemaansa saakka.
Muutettuaan Intiaan yhdessä H. P. B:n kanssa vuonna 1879 Olcott tuli
teosofisten aatteiden sanansaattajaksi. Luentomatkoillaan Ceylonissa ja
muualla hän pääsi läheiseen kosketukseen kansan kanssa ja näki omin silmin
seuraukset, joita syvään juurtunut kastijako Intiassa oli aiheuttanut.
Kurjuudessa elävä kansa kasvoi tietämättömänä omasta, isiltä perityn
uskontonsa opeista. Kristittyjen lähetyssaarnaajien ylläpitämissä kouluissa
sille tyrkytettiin aivan vierasta uskontoa. Olcottin epäitsekäs työ Intiassa
kansan sivistämiseksi ja buddhalaisuuden elvyttämiksi on suurenmoista ja
kunnioitettavaa. Sen ansiosta Intiaan saatiin Teosofisen Seuran valvomia
kansallisia kouluja, joissa lapset kasvatettiin Buddhan oppiin. Eräs
merkillinen ajanjakso Olcottin elämässä ajoittuu vuosiin 1882-83, jolloin
hänen mesmerinen parantamiskykynsä kehittyi miltei ihmeitä tekeväksi.
H. S. Olcottin varsinainen työ oli Teosofinen Seura. H. P. Blavatsky,
teosofian ensimmäinen julistaja ja Mestarien valitsema lähettiläs, oli
luonnollisesti seuran sielu. Hän oli teosofinen opettaja, ihmiskunnan
herättäjä ja kasvattaja, jonka ympärille oppilaat kokoontuivat. H. S.
Olcottin osaksi tuli järjestää teosofialle ensimmäinen ulkonainen
käyttöväline, joka edustaisi teosofisia aatteita maailmassa. Hän tahtoi
muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ytimen katsomatta rotuun,
uskontunnustukseen, sukupuoleen, yhteiskunta-asemaan tai muuhun ihmisiä
erottaviin tekijöihin, kuten Teosofisen Seuran ensimmäisessä
ohjelmapykälässä mainitaan. Seura olikin hänen suurimpana huolenaan. Sen hän
tahtoi säilyttää vapaana kaikesta lahkolaisuudesta ja dogmaattisuudesta. Jos
joku esiintyi liiallisella auktoriteettiudella, silloin presidentti puuttui
asiaan ja teroitti sitä, että Teosofisella Seuralla ei ole muuta
uskonnontunnustusta kuin totuuden etsiminen eikä muuta auktoriteettia kuin
totuus.
Teosofisen Seuran presidenttinä Olcott matkusteli ympäri maailmaa seuran
kansallisissa osastoissa. Tukholmassa käydessään vuonna 1900 hän tapasi
Pekka Ervastin. Palatessaan amerikkalaisen osaston vuosikokouksesta 1906
Olcottille, silloin jo yli 70 vuoden ikäiselle vanhukselle, sattui
tapaturma. Laivamatkalla hän kaatui portaissa. Saman vuoden lopulla
Adyarissa Teosofisen Seuran vuosikokouksessa hän istui sairastuolissa.
Seuraavana vuonna hän kuoli Adyarissa, Intiassa 17. helmikuuta 1907.
Kuollessaan hän oli 75. ikävuodellaan. Eversti Olcott oli teosofisen
liikkeen ulkonainen organisoija.
Hän oli H. P. Blavatskyn työtoveri ja tämän auttaja. Erotukseksi Teosofisen
Seuran myöhemmistä presidenteistä hänestä käytetään nimitystä
Perustaja-Presidentti. Näiden kahden työtoveruksen — H. P. B:n ja H. S. 0:n
— suhdetta voisi kuvata sanomalla, että Olcott oli eksoteristi, H. P. B.
esoteristi. Olcott loi teosofialle sen ensimmäisen ulkoisen käyttövälineen,
H. P. B. antoi sille aatteellisen sisällön. Jos Olcott tähdensi Teosofisen
Seuran ylevyyttä, joka onkin mitä suurenmoisin, niin kuitenkin on hyvä
muistaa, että seura oli syntynyt nimenomaan teosofista maailmankatsomusta
varten. Kysymys on siitä, kumpi on korkeampi, kumman mukaan tarkistus
tehdään, mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Luonnollisesti näissä
erilaisissa lähestymistavoissa piili ensimmäiset mahdollisuudet
painotuseroihin, joskin ne vielä Olcottin aikana pysyivät kutakuinkin
taka-alalla. Myöhäisemmässä historiassa syntyi vaihe, joka tunnetaan Back to
Blavatsky -liikkeenä [„takaisin Blavatskyyn”].
(ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä –kirjan henkilöhakemisto s.
160 – 162)
Työryhmä koostaa koko
ajan lisää materiaalia ja voit tutustua tähän saakka
digitalisoituun
materiaaliin vasemmalla olevan valikon kautta.
Huom! sivuja päivitetään joten kaikki linkit eivät ole
vielä toiminnassa.
|
 |
 |
|