Etusivu  |  Elämä  |  Teokset  Lehdet  |  Käsikirjoitukset  |  Esitelmät  Kirjeenvaihto  |  Valokuvat  |  Sekalaiset  Info  |

Afanasjew, Paavo
Aksaroff
Albert
Amanda
Andelin, Väinö
Aspelund, Gustaf
Backman, Albin
Besant, Annie
Bille, Wilhelm
Boldt, Jean
Brotherus, Robert
Edström, Alma
Edström, Linda
Ervast, Geo
Ervasti, August
Ervasti, Yrjö
Grönberg, Herman
Hellner, Herman
Hernberg, Hanna
Järnefelt, Arvid
Karadja, Mary
Karstedt, Lauri ja Sigrid
Kilpeläiset
Knös, Arvid
Kosonen, Vihtori
Kothen, Axel von
Leadbeater, C.W.
Lindborf, Gustaf
Norring, Aino
Nylund, Adolf
Olcott, H.S.
Palomaa, Veikko
Parma, Oskar
Reitan, Ole
Salmi, Santeri
Sederholm, A.M.
Steiner, Rudolf
Söderman, Anto
Tillander, A.
Uggla, Gerda
Vilenius, J.V.
Zander, Emil, Fanny, Gertrud ja Gustaf
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

H. S. Olcottin kirjeet

 

Olcottin kirje Ervastille 29.11.1900
 

 

Henry Steel Olcott
(18
321907)

Henry Olcott syntyi Yhdysval-loissa 2. elokuuta 1832. Kou-lutukseltaan hän oli lakimies, ja hänellä oli New Yorkissa oma asianajotoimisto. Ennen teoso-fiksi tuloaan hän otti osaa sotaan etelävaltioita vastaan orjien vapauttamiseksi. Sodassa hän sai everstin arvon. Hänet tunnettiin pystyvänä ja rehel-lisenä juristina, joka oli tehnyt uudistavaa tieteellistä tutkimus-ta esim. maanviljelyksen alalla. Sen vuoksi hänet nimitettiin hallituksen sotaosastoon sen jälkeen kun hän oli sairastunut sodassa punatautiin. Virkailijana hän paljasti muutamia laajoja petoksia. Sodan loputtua tämä luotettava ja kunnioitusta herättänyt kansalainen vetäytyi valtiollisista tehtävistä lakimiestoimeensa. Eversti Olcott oli kiinnostunut spiritismistä ja hän kirjoitti aiheesta artikkelin New Yorkissa ilmestyneeseen päivälehteen Daily Graphic. Eräässä kokouksessa, joita spiritismin harrastajat järjestivät Chittendenissä, Vermontissa, Eddy-nimisen perheen maatilalla, Olcott tapasi H. P. Blavatskyn. Kohtaaminen tapahtui 14. lokakuuta 1874. Heistä tuli välittömästi ystävykset. Heidän välilleen muodostui vuosikausia kestänyt läheinen työtoveruus, joka on syvimmin vaikuttanut Teosofisen Seuran syntyyn ja teosofisen liikkeen näkyvään alkuhistoriaan. Yhdessä H. P. Blavatskyn kanssa H. S. Olcott perusti Teosofisen Seuran New Yorkissa 17. marraskuuta 1875. Hänestä tuli Teosofisen Seuran presidentti, jona hän toimi kuolemaansa saakka.

Muutettuaan Intiaan yhdessä H. P. B:n kanssa vuonna 1879 Olcott tuli teosofisten aatteiden sanansaattajaksi. Luentomatkoillaan Ceylonissa ja muualla hän pääsi läheiseen kosketukseen kansan kanssa ja näki omin silmin seuraukset, joita syvään juurtunut kastijako Intiassa oli aiheuttanut. Kurjuudessa elävä kansa kasvoi tietämättömänä omasta, isiltä perityn uskontonsa opeista. Kristittyjen lähetyssaarnaajien ylläpitämissä kouluissa sille tyrkytettiin aivan vierasta uskontoa. Olcottin epäitsekäs työ Intiassa kansan sivistämiseksi ja buddhalaisuuden elvyttämiksi on suurenmoista ja kunnioitettavaa. Sen ansiosta Intiaan saatiin Teosofisen Seuran valvomia kansallisia kouluja, joissa lapset kasvatettiin Buddhan oppiin. Eräs merkillinen ajanjakso Olcottin elämässä ajoittuu vuosiin 1882-83, jolloin hänen mesmerinen parantamiskykynsä kehittyi miltei ihmeitä tekeväksi.

H. S. Olcottin varsinainen työ oli Teosofinen Seura. H. P. Blavatsky, teosofian ensimmäinen julistaja ja Mestarien valitsema lähettiläs, oli luonnollisesti seuran sielu. Hän oli teosofinen opettaja, ihmiskunnan herättäjä ja kasvattaja, jonka ympärille oppilaat kokoontuivat. H. S. Olcottin osaksi tuli järjestää teosofialle ensimmäinen ulkonainen käyttöväline, joka edustaisi teosofisia aatteita maailmassa. Hän tahtoi muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ytimen katsomatta rotuun, uskontunnustukseen, sukupuoleen, yhteiskunta-asemaan tai muuhun ihmisiä erottaviin tekijöihin, kuten Teosofisen Seuran ensimmäisessä ohjelmapykälässä mainitaan. Seura olikin hänen suurimpana huolenaan. Sen hän tahtoi säilyttää vapaana kaikesta lahkolaisuudesta ja dogmaattisuudesta. Jos joku esiintyi liiallisella auktoriteettiudella, silloin presidentti puuttui asiaan ja teroitti sitä, että Teosofisella Seuralla ei ole muuta uskonnontunnustusta kuin totuuden etsiminen eikä muuta auktoriteettia kuin totuus.

Teosofisen Seuran presidenttinä Olcott matkusteli ympäri maailmaa seuran kansallisissa osastoissa. Tukholmassa käydessään vuonna 1900 hän tapasi Pekka Ervastin. Palatessaan amerikkalaisen osaston vuosikokouksesta 1906 Olcottille, silloin jo yli 70 vuoden ikäiselle vanhukselle, sattui tapaturma. Laivamatkalla hän kaatui portaissa. Saman vuoden lopulla Adyarissa Teosofisen Seuran vuosikokouksessa hän istui sairastuolissa. Seuraavana vuonna hän kuoli Adyarissa, Intiassa 17. helmikuuta 1907. Kuollessaan hän oli 75. ikävuodellaan. Eversti Olcott oli teosofisen liikkeen ulkonainen organisoija.
Hän oli H. P. Blavatskyn työtoveri ja tämän auttaja. Erotukseksi Teosofisen Seuran myöhemmistä presidenteistä hänestä käytetään nimitystä Perustaja-Presidentti. Näiden kahden työtoveruksen — H. P. B:n ja H. S. 0:n — suhdetta voisi kuvata sanomalla, että Olcott oli eksoteristi, H. P. B. esoteristi. Olcott loi teosofialle sen ensimmäisen ulkoisen käyttövälineen, H. P. B. antoi sille aatteellisen sisällön. Jos Olcott tähdensi Teosofisen Seuran ylevyyttä, joka onkin mitä suurenmoisin, niin kuitenkin on hyvä muistaa, että seura oli syntynyt nimenomaan teosofista maailmankatsomusta varten. Kysymys on siitä, kumpi on korkeampi, kumman mukaan tarkistus tehdään, mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Luonnollisesti näissä erilaisissa lähestymistavoissa piili ensimmäiset mahdollisuudet painotuseroihin, joskin ne vielä Olcottin aikana pysyivät kutakuinkin taka-alalla. Myöhäisemmässä historiassa syntyi vaihe, joka tunnetaan Back to Blavatsky -liikkeenä [„takaisin Blavatskyyn”].

(ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä –kirjan henkilöhakemisto s. 160 – 162)

Työryhmä koostaa koko ajan lisää materiaalia ja voit tutustua tähän saakka

digitalisoituun materiaaliin vasemmalla olevan valikon kautta.

 

Huom! sivuja päivitetään joten kaikki linkit eivät ole vielä toiminnassa.