C. W. Leadbeaterin kirjeet

 

Leadbeaterin kirje Ervastille 13.2.1899
Leadbeaterin kirje Ervastille 10.4.1899

 

Leadbeater, Charles Webster

(1847–1934)

Charles Leadbeater syntyi Englannissa 17. helmikuuta 1847 — tai ainakin sellainen kä-sitys lienee tavallisin. Hänen elämäker-tansa kirjoittaja Hugh Shearman kertoo kuitenkin pienessä englanninkielisessä vih-kossaan, että Leadbeater syntyi seitsemän vuotta myöhemmin, nimittäin 16. helmi-kuuta 1854, mikä päivämäärä oli hänen syntymätodistuksessaan, ja että jostain tuntemattomasta syystä syntymäaika myö-hemmin vaihtui ensin mainituksi virheelli-seksi päivämääräksi, joka oli merkitty hänen passiinsa. Leadbeater näyttää olleen vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin Lontoossa vuonna 1862.

Valmistuttuaan papiksi Leadbeater palveli Englannin kirkossa. Siinä ohella hän harrasti spiritismiä. Siten hän oli alkanut omien sanojensa mukaan „ajatella asioita, joita ei ole hyvä ajatella, jos mielii pysyä oikeauskoisena”. Tämän ajattelunsa tähden hän ei tyytynyt pelkästään siihen maailman-kuvaan, jota kirkko opetti. Spiritismiä tutkiessaan hän oli huomannut, että jotkut kirkon opetukset olivat tosia. Omien havaintojensa perusteella hän oli vakuuttunut esimerkiksi siitä, että ihmisestä oli jotakin olemassa kuoleman jälkeen. Siinä kohden siis materialismi erehtyi, eikä hän sen tähden heittäytynyt materialismin pyörteisiin. Toisaalta hän ei kyennyt muodos-tamaan itselleen yhtenäistä maailmankatsomusta spiritisminkään pohjalta eikä kyennyt arvioimaan vanhojen uskontojen opetuksia. Kun sitten Sinnettin ensimmäiset teosofiset kirjat osuivat hänen kohdalleen, hän ymmärsi löytäneensä tien, jota kulkemalla asiat selkiintyisivät. Hän luopui entisestä papin urastaan ja liittyi Teosofiseen Seuraan vuonna 1884, jolloin hän seurasi H. P. Blavatskya Lontoosta Intiaan. Siitä lähtien C. W. Leadbeater työskenteli teosofian puolesta. Hän tahtoi palvella löytämänsä totuuden asiaa. Intiassa hänessä kehittyi selvänäköisyys.

Leadbeaterin kolmatta vuotta kestänyt luentomatka Yhdysvalloissa alkoi syyskuussa 1902. Hän piti sekä julkisia luentoja että yksityisiä kokouksia Teosofisen Seuran jäsenten kesken. Amerikassa hänen työnsä herätti suurta innostusta ja kiinnostusta teosofisiin aatteisiin. Sieltä hän matkusti Uuden Seelannin kautta Australiaan, jossa hän viipyi marraskuuhun asti 1905. Leadbeater erosi Teosofisesta Seurasta vuonna 1906 sen jälkeen kun samana vuonna toukokuussa Amerikkalaisen Osaston hallitus syytti häntä epäsiveellisten neuvojen antamisesta. Hän oli vastannut joihinkin kysymyksiin, jotka koskivat nuorissa pojissa heräävän sukupuolisuuden mukanaan tuomia ongelmia. Nykyisin tavallisessa kasvatuksessa hänen antamiaan vastauksia tuskin paheksuttaisiin, mutta siihen aikaan teini-ikäiset nuoret eivät saaneet juurikaan sukupuolivalistusta. Leadbeateriin kohdistuvien, asiallisesti aiheettomien epäilyksien takia tämä pyysi oman (brittiläisen) osastonsa hallitukselta eroa Teosofisen Seuran jäsenyydestä, mihin seuran presidentti, eversti Olcott oli heti suostunut. Leadbeater oli toivonut, että hänen erottuaan rauha laskeutuisi seuraan, mutta toisin kävi. Panettelu näytti jatkuvan. Tilanne päättyi onnellisesti vasta kun Annie Besant presidentiksi tultuaan laati asiaa koskevan kirjelmän vuonna 1908. Siinä hän ehdotti, että Teosofinen Seura kutsuisi Leadbeaterin takaisin. Niin kävikin. Hän tuli uudelleen Teosofisen Seuran jäseneksi vuonna 1910.

Vuonna 1915 Leadbeater lähti luentomatkalle Australiaan ja muutti sinne. Siellä hän johti kirkkoa The Liberal Catholic Church (Vapaamielinen Katolinen Kirkko), jonka piispana hän toimi. Sen parissa hän teki useita tutkimuksia rituaaleista ja seremonioista. Hän oli myös yhteisvapaamuurariliikkeen keskushenkilöitä.

Charles Leadbeater tuli Teosofisen Seuran esoteerisen osaston johtoon Annie Besantin kuoltua, mutta kuoli itsekin pian monivuotisen työtoverinsa jälkeen Adyarissa 28. helmikuuta 1934 täytettyään sitä ennen 87 (tai mahdollisesti 80) vuotta.
Luonteeltaan C. W. Leadbeater oli tutkija ja tarkkailija. Hänen saavuttamansa astraalinen selvänäkökyky on yleisesti tunnustettu ja arvostettu. Sen avulla hän pyrki valaisemaan teosofisia oppeja. Hänen tutkimuksensa perustuivat hänen omakohtaisiin persoonallisiin havaintoi-hinsa, ja henkimaailman astraalisen puolen alueella hän näyttää olleen spesialisti. Joka tapauksessa hänen esityksensä ovat olleet omiaan herät-tämään suuren yleisön mielenkiintoa teosofiseen maailmankatsomukseen, etenkin sen opetuksiin yliaistisista olotiloista ja kuoleman jälkeisestä elämästä.

(ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä -kirjan henkilöhakemisto s.154 -155)