Pekka Ervastin kirjeenvaihtoa

Besant, Annie (1847–1933)

Annie Wood syntyi Lontoossa 1. lokakuuta 1847. Hänen isänsä, joka oli lääkäri, kuoli Annien ollessa vielä lapsi vuonna 1852. Kahdeksantoista-vuotiaana Annie solmi avioliiton pastori Frank Besantin kanssa, josta lii-tosta syntyi kaksi lasta. Annie oli silloin harras kristitty ja otaksui, että avioliitto pappismiehen kanssa olisi onnellinen. Toisin kuitenkin kävi. Pastorilla taisi olla vankat käsityksensä aviomiehen arvovallasta ja vaimon kuuliaisuudesta. Hänen vai-onsa, silloin vielä nuoren tytön, sisimmässä paloi taasen vapauden kaipuu, vaikka se vielä oli osaksi tuntematon hänelle itselleenkin. Pakkoa vastaan hän kapinoi sisässään, eikä voinut sopeutua niihin tekopyhyyden kaavoihin, joita hänelle tarjottiin. Hän ei esimerkiksi tahtonut ottaa osaa pyhään ehtoolliseen. Papin rouvalta siitä kieltäytymistä pidettiin sopimattomana.
Avioliiton tuomat surulliset kokemukset saivat Annie Besantin epäilemään kristillistä jumalakuvaa. Hänen totuutta kaipaava sielunsa etsi vastausta sisässään polttavaan elämänkysymykseen. Hän rupesi tutkimaan Raamattua ja teologiaa, luki enemmän kuin tavalliset jumaluusoppineet tutustuen tarkoin esimerkiksi kirkkoisien opetuksiin. Ja hän sai huomata, kuinka kirkollinen dogmi toisensa jälkeen luhistui hänen itsenäistyvässä ajattelussaan. Havaittuaan, ettei kirkon tarjoama uskonnollinen elämä kyennyt antamaan hänelle vastausta, jonka hän olisi voinut sydämessään ja järjessään hyväksyä, hän hylkäsi kirkon opettaman kristinuskon ja tuli materialistiksi. Seuraava vaihe oli avioero miehestä. Avioerossa Annie Besant menetti lapsensa näiden isälle.

Annie Besant muutti asumaan vanhan äitinsä luokse ja hankki elatuksensa kirjoittamalla lehtiin. Hän oli innokas naisasian ajaja, vapaa-ajattelija ja sosialisti. Sosialistien leirissä hän tuli tunnetuksi ja rakastetuksi. Mutta hänen totuuden janonsa ei saanut tyydytystä materialismista. Hän tutki spiritistisiä ilmiöitä ja tuli vakuuttuneeksi yliaististen voimien olemassaolosta.
Kuitenkin hän pysyi niihinkin epäilevällä ja tutkivalla kannalla, kunnes tapahtui käännekohta hänen elämässään.
Vuonna 1888 hän sai arvosteltavakseen H. P. Blavatskyn Salaisen Opin. Kummastellen Annie Besant ryhtyi sitä lukemaan.
Mitä pitemmälle hän luki, sitä suurempaa riemua hän tunsi. Häntä vuosikausia askarruttaneet kysymykset ja pulmat esitettiin tuossa kirjassa ratkaistuina. Tietysti hänen täytyi asioita myöhemmin perin pohjin selvitellä ja kypsytellä, mutta nyt hän tiesi, että totuus oli löytynyt. Vuonna 1889 hän tutustui H. P. Blavatskyyn, tuli tämän oppilaaksi ja liittyi Teosofiseen Seuraan. Sen jälkeen hän omistautui työhön teosofian levittämiseksi. Hän osoitti niin suurta edistystä, että H. P. B. sanoi uskotuilleen: „Anniesta tulee minun seuraajani.” Esoteerisen Koulun „ulkonaisena päänä”

Annie Besant oli Blavatskyn kuolemasta lähtien 1891. Vuonna 1893 Annie Besant matkusti eversti Olcottin kanssa Lontoosta Intiaan. Siellä hän tutki sanskritin kieltä ja tutustui hindulaisiin teksteihin. Sanskritin kielestä hän käänsi Bhagavad Giitaan englanniksi. Hän työskenteli kansan sivistystason kohottamiseksi, mm. perustamalla kouluja, ja toimi tarmokkaasti myös Intian kansallisten harrastusten ja itsehallinnon edistämiseksi. Tunnustuksena hänen ansioistaan Intian kansan hyväksi Benaresin hindulainen yliopisto antoi Annie Besantille kunniatohtorin arvonimen 14. joulukuuta 1921.
Kun Teosofisen Seuran perustajapresidentti, eversti H. S. Olcott kuoli vuonna 1907, hänen seuraajakseen valittiin suurella äänten enemmistöllä Annie Besant, joka oli silloin 60-vuotias. Teosofian palveluksessa hän toimi 45 vuotta. Hän kirjoitti yli 60 teosofista kirjaa. Sen lisäksi hän julkaisi vuosien kuluessa lukuisia kirjoitelmia sanoma- ja aikakauslehtiin. Väsymättä hän kulki matkoilla pitäen luentoja ja kokouksia. Hän oli loistava puhuja, jonka persoonallisuudesta säteili voimaa. Monipuolisuudessaan ja tuloksellisuudessaan hänen elämäntyönsä osoittaa kunnioitettavaa uutteruutta ja auttamistahtoa. Teosofisen Seuran presidentin vastuunalaista tehtävää Annie Besant hoiti kuolemaansa asti. Adyarissa, Intiassa hän kuoli 20.syyskuuta 1933. Vajaan kahden viikon kuluttua hän olisi täyttänyt 86 vuotta. Hänen jälkeensä Teosofisen Seuran presidentiksi valittiin George S. Arundale.

Besantin aloitteista syntyi myös useita sivuhaarautumia, jotka toimivat erillään Teosofisesta Seurasta, mutta joihin liittyi myös paljon teosofeja, koska Besantin aloitteet seuran presidenttinä saivat usein jonkinmoisen „teosofisen leiman”. Yksi hänen suojelemistaan järjestöistä oli vuonna 1911 perustettu Idän Tähti, jossa nuori hindulainen poika Alcyone (Jiddu Krishnamurti) esitettiin tulevaksi Maailman opettajaksi. Aluksi tämä identifioitiin Kristuksen kanssa ja puhuttiin Kristuksen toisesta tulemisesta. Silloinen julistus, joka alkoi ennen kuin Krishnamurti oli edes aloittanut elämäntyötään, hajoitti teosofista liikettä. Esimerkiksi Rudolf Steiner — Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeri, rakastettu teosofi ja etevä okkultisti — kielsi jyrkästi, että Kristus fyysisesti enää ruumistuisi. Samaan aiheeseen kytkeytyi myös kysymys, milloin evankeliumien Jeesus oli elänyt. — Aikuistuttuaan Krishnamurti itse hajoitti järjestön, jonka pääksi hänet oli asetettu.

(Ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä, -kirjan henkilöhakemisto s.137 -140.)

Bille, Wilhelm

Wilhelm Bille 16.6.1900

Wilhelm Bille 6.10.1900

Boldt, Jean

Jean Boldt 21.9.1900

Brotherus, Robert

Robert Brotherus 13.2.1900

Edström, Alma

Teosofiska Samfundets Skandinaviska Sektion Stockholm-logen, sekreterare.

Edström, Linda

Linda Edström 29.1.1901

Ervast, Geo

23.10.1899 Geo Ervast

16.11.1899 Geo Ervast

13.12.1899 Geo Ervast

18.12.1899 Geo Ervast

10.10.1900 Geo Ervast

24.10.1900 Geo Ervast

10.11.1900 Geo Ervast

11.11.1900 Geo Ervast

12.11.1900 Geo Ervast

Georg (Geo, Yrjö, Guggu) Edvard Ervast (10.9.1881–4.11.1956)

Pekka Ervastin veli ja Suomen varakonsuli Amerikassa

Ervasti, August Wilhelm

August Wilhelm Ervasti 30.1.1900

Ervasti, Yrjö

Nimetön 4.4.1900

Grönberg, Herman

Herman Grönberg 2.2.1900

Hellner, Herman

Herman Hellner 4.5.1900

Hernberg, Hanna

Hanna Hernberg 17.7.????

Järnefelt, Arvid

29.3.1897 Arvid Järnefelt
4.4.1897 04 04 Arvid Järnefelt
27.4.1897 04 27 Arvid Järnefelt
18.7.1899 07 18 Arvid Järnefelt
10.12.1900 12 10 Arvid Järnefelt

Arvid Järnefelt (1861–1932)

Tolstoilaisen maailmankuvan sisäistänyt kirjailija. Omatunto-lehden avustaja, jonka luona Lohjalla Pekka Ervast vietti pari päivää pohtiessaan elämäntehtävänsä. Hän oli mukana kivijalan teossa ja puutarhapellon kitkemisessä.

- - - kuljimme rinnatusten maantiellä, Järnefelt taluttaen hevosta päitsestä, ja keskustelimme jumalasta; ikäänkuin loppupäätökseksi Järnefelt kääntyi puoleeni ja sanoi hiljaa syvästä vakaumuksesta sointuvalla äänellä:
”Niin, jumala on rakkaus — siinä kaikki.”
Järnefelt saattoi minua kappaleen matkaa poistuessani junalle ja kysyi hyvästiä jättäessään:
”Mitä nyt aiotte tehdä? Voittehan jäädä tänne maalle työtä tekemään minun luokseni.”
”Ei”, vastasin, ”kyllä lähden kaupunkiin, niin minusta tuntuu. Isäni on sairaana ja välit eivät ole selvänä. Koetan tehdä siellä jotakin työtä.”
”Niin”, sanoi hän, ”se on oikein, ihmisen pitää tehdä niinkuin hänen omatuntonsa sisässä käskee.”

Pekka Ervast: Teosofisia muistelmia

»Tämä on aivan se kirja, jota tarvitaan», hän sanoi, »se on kuin portin avaus uuteen kirjallisuuteen ja uuteen aikaan Suomessa.”

Arvid Järnefeltin lausunto Pekka Ervastin kirjasta: Valoa kohti

Karadja, Mary Despina

Mary Karadja 5.12.1900

Karlstedt, Lauri ja Sigrid

Ei vuosilukua 12 20 Lauri

Ei päivämäärää Lauri

Ei päivämäärää Sigrid

Lauri Karlstedt

Hausjärven Puujaan kartanon poika.

Sigrid Karlstedt

Hausjärven Puujaan kartanon tytär.

Kilpeläinen, Anna, Kalle ja Maija

Knös, Arvid

Knösin kirje Ervastille 10.8.1901
Knösin kirje Ervastille 28.8.1901

Arvid Knös

Insinööri, ruotsalainen teosofi ja Stockholm-logen (Tukholma-looshi) puheenjohtaja.

Kosonen, Vihtori

Vihtori Kosonen 13.9.1901

Kothen, Axel von

Axel von Kothen 20.10.1898

Axel von Kothen (1871–1927) Säveltäjä.
Axel von Kothenin kantaatti „Mestaria oottain” sooloille, köörille ja pianolle (Anna ja Willie Angervo, T. S. N. L:n sekakuoro Heikki Halosen johtamana y. m.) esiettiin vuoden 1917 vuosijuhlilla.

Leadbeater, C. W.

Leadbeaterin kirje Ervastille 13.2.1899
Leadbeaterin kirje Ervastille 10.4.1899

Leadbeater, Charles Webster (1847–1934)

Charles Leadbeater syntyi Englannissa 17. helmikuuta 1847 — tai ainakin sellainen käsitys lienee tavallisin. Hänen elämäkertansa kirjoittaja Hugh Shearman kertoo kuitenkin pienessä englanninkielisessä vihkossaan, että Leadbeater syntyi seitsemän vuotta myöhemmin, nimittäin 16. helmikuuta 1854, mikä päivämäärä oli hänen syntymätodistuksessaan, ja että jostain tuntemattomasta syystä syntymäaika myöhemmin vaihtui ensin mainituksi virheelliseksi päivämääräksi, joka oli merkitty hänen passiinsa. Leadbeater näyttää olleen vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin Lontoossa vuonna 1862.

Valmistuttuaan papiksi Leadbeater palveli Englannin kirkossa. Siinä ohella hän harrasti spiritismiä. Siten hän oli alkanut omien sanojensa mukaan „ajatella asioita, joita ei ole hyvä ajatella, jos mielii pysyä oikeauskoisena”. Tämän ajattelunsa tähden hän ei tyytynyt pelkästään siihen maailman-kuvaan, jota kirkko opetti. Spiritismiä tutkiessaan hän oli huomannut, että jotkut kirkon opetukset olivat tosia. Omien havaintojensa perusteella hän oli vakuuttunut esimerkiksi siitä, että ihmisestä oli jotakin olemassa kuoleman jälkeen. Siinä kohden siis materialismi erehtyi, eikä hän sen tähden heittäytynyt materialismin pyörteisiin. Toisaalta hän ei kyennyt muodostamaan itselleen yhtenäistä maailmankatsomusta spiritisminkään pohjalta eikä kyennyt arvioimaan vanhojen uskontojen opetuksia. Kun sitten Sinnettin ensimmäiset teosofiset kirjat osuivat hänen kohdalleen, hän ymmärsi löytäneensä tien, jota kulkemalla asiat selkiintyisivät. Hän luopui entisestä papin urastaan ja liittyi Teosofiseen Seuraan vuonna 1884, jolloin hän seurasi H. P. Blavatskya Lontoosta Intiaan. Siitä lähtien C. W. Leadbeater työskenteli teosofian puolesta. Hän tahtoi palvella löytämänsä totuuden asiaa. Intiassa hänessä kehittyi selvänäköisyys.

Leadbeaterin kolmatta vuotta kestänyt luentomatka Yhdysvalloissa alkoi syyskuussa 1902. Hän piti sekä julkisia luentoja että yksityisiä kokouksia Teosofisen Seuran jäsenten kesken. Amerikassa hänen työnsä herätti suurta innostusta ja kiinnostusta teosofisiin aatteisiin. Sieltä hän matkusti Uuden Seelannin kautta Australiaan, jossa hän viipyi marraskuuhun asti 1905. Leadbeater erosi Teosofisesta Seurasta vuonna 1906 sen jälkeen kun samana vuonna toukokuussa Amerikkalaisen Osaston hallitus syytti häntä epäsiveellisten neuvojen antamisesta. Hän oli vastannut joihinkin kysymyksiin, jotka koskivat nuorissa pojissa heräävän sukupuolisuuden mukanaan tuomia ongelmia. Nykyisin tavallisessa kasvatuksessa hänen antamiaan vastauksia tuskin paheksuttaisiin, mutta siihen aikaan teini-ikäiset nuoret eivät saaneet juurikaan sukupuolivalistusta. Leadbeateriin kohdistuvien, asiallisesti aiheettomien epäilyksien takia tämä pyysi oman (brittiläisen) osastonsa hallitukselta eroa Teosofisen Seuran jäsenyydestä, mihin seuran presidentti, eversti Olcott oli heti suostunut. Leadbeater oli toivonut, että hänen erottuaan rauha laskeutuisi seuraan, mutta toisin kävi. Panettelu näytti jatkuvan. Tilanne päättyi onnellisesti vasta kun Annie Besant presidentiksi tultuaan laati asiaa koskevan kirjelmän vuonna 1908. Siinä hän ehdotti, että Teosofinen Seura kutsuisi Leadbeaterin takaisin. Niin kävikin. Hän tuli uudelleen Teosofisen Seuran jäseneksi vuonna 1910.

Vuonna 1915 Leadbeater lähti luentomatkalle Australiaan ja muutti sinne. Siellä hän johti kirkkoa The Liberal Catholic Church (Vapaamielinen Katolinen Kirkko), jonka piispana hän toimi. Sen parissa hän teki useita tutkimuksia rituaaleista ja seremonioista. Hän oli myös yhteisvapaamuurariliikkeen keskushenkilöitä.

Charles Leadbeater tuli Teosofisen Seuran esoteerisen osaston johtoon Annie Besantin kuoltua, mutta kuoli itsekin pian monivuotisen työtoverinsa jälkeen Adyarissa 28. helmikuuta 1934 täytettyään sitä ennen 87 (tai mahdollisesti 80) vuotta.
Luonteeltaan C. W. Leadbeater oli tutkija ja tarkkailija. Hänen saavuttamansa astraalinen selvänäkökyky on yleisesti tunnustettu ja arvostettu. Sen avulla hän pyrki valaisemaan teosofisia oppeja. Hänen tutkimuksensa perustuivat hänen omakohtaisiin persoonallisiin havaintoihinsa, ja henkimaailman astraalisen puolen alueella hän näyttää olleen spesialisti. Joka tapauksessa hänen esityksensä ovat olleet omiaan herät-tämään suuren yleisön mielenkiintoa teosofiseen maailmankatsomukseen, etenkin sen opetuksiin yliaistisista olotiloista ja kuoleman jälkeisestä elämästä.

(Ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä -kirjan henkilöhakemisto s.154-155)

Lindborf, Gustaf

Gustaf Lindborf 26.9.1900

Norring, Aino

Aino Norring (ei päiväystä)

Aino Norring 10.5.1895

Nylund, Adolf

Adolf Nylund 8.10.1897

Adolf Nylund 29.10.1897

Adolf Nylund 8.11.1897

Adolf Nylund

Telegrafrevisor, Suomen Teosofisen Seuran irtojäsen.

Olcott, H. S.

Olcottin kirje Ervastille 29.11.1900

Henry Steel Olcott (1832–1907)

Henry Olcott syntyi Yhdysval-loissa 2. elokuuta 1832. Kou-lutukseltaan hän oli lakimies, ja hänellä oli New Yorkissa oma asianajotoimisto. Ennen teoso-fiksi tuloaan hän otti osaa sotaan etelävaltioita vastaan orjien vapauttamiseksi. Sodassa hän sai everstin arvon. Hänet tunnettiin pystyvänä ja rehel-lisenä juristina, joka oli tehnyt uudistavaa tieteellistä tutkimus-ta esim. maanviljelyksen alalla. Sen vuoksi hänet nimitettiin hallituksen sotaosastoon sen jälkeen kun hän oli sairastunut sodassa punatautiin. Virkailijana hän paljasti muutamia laajoja petoksia. Sodan loputtua tämä luotettava ja kunnioitusta herättänyt kansalainen vetäytyi valtiollisista tehtävistä lakimiestoimeensa. Eversti Olcott oli kiinnostunut spiritismistä ja hän kirjoitti aiheesta artikkelin New Yorkissa ilmestyneeseen päivälehteen Daily Graphic. Eräässä kokouksessa, joita spiritismin harrastajat järjestivät Chittendenissä, Vermontissa, Eddy-nimisen perheen maatilalla, Olcott tapasi H. P. Blavatskyn. Kohtaaminen tapahtui 14. lokakuuta 1874. Heistä tuli välittömästi ystävykset. Heidän välilleen muodostui vuosikausia kestänyt läheinen työtoveruus, joka on syvimmin vaikuttanut Teosofisen Seuran syntyyn ja teosofisen liikkeen näkyvään alkuhistoriaan. Yhdessä H. P. Blavatskyn kanssa H. S. Olcott perusti Teosofisen Seuran New Yorkissa 17. marraskuuta 1875. Hänestä tuli Teosofisen Seuran presidentti, jona hän toimi kuolemaansa saakka.

Muutettuaan Intiaan yhdessä H. P. B:n kanssa vuonna 1879 Olcott tuli teosofisten aatteiden sanansaattajaksi. Luentomatkoillaan Ceylonissa ja muualla hän pääsi läheiseen kosketukseen kansan kanssa ja näki omin silmin seuraukset, joita syvään juurtunut kastijako Intiassa oli aiheuttanut. Kurjuudessa elävä kansa kasvoi tietämättömänä omasta, isiltä perityn uskontonsa opeista. Kristittyjen lähetyssaarnaajien ylläpitämissä kouluissa sille tyrkytettiin aivan vierasta uskontoa. Olcottin epäitsekäs työ Intiassa kansan sivistämiseksi ja buddhalaisuuden elvyttämiksi on suurenmoista ja kunnioitettavaa. Sen ansiosta Intiaan saatiin Teosofisen Seuran valvomia kansallisia kouluja, joissa lapset kasvatettiin Buddhan oppiin. Eräs merkillinen ajanjakso Olcottin elämässä ajoittuu vuosiin 1882-83, jolloin hänen mesmerinen parantamiskykynsä kehittyi miltei ihmeitä tekeväksi.

H. S. Olcottin varsinainen työ oli Teosofinen Seura. H. P. Blavatsky, teosofian ensimmäinen julistaja ja Mestarien valitsema lähettiläs, oli luonnollisesti seuran sielu. Hän oli teosofinen opettaja, ihmiskunnan herättäjä ja kasvattaja, jonka ympärille oppilaat kokoontuivat. H. S. Olcottin osaksi tuli järjestää teosofialle ensimmäinen ulkonainen käyttöväline, joka edustaisi teosofisia aatteita maailmassa. Hän tahtoi muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ytimen katsomatta rotuun, uskontunnustukseen, sukupuoleen, yhteiskunta-asemaan tai muuhun ihmisiä erottaviin tekijöihin, kuten Teosofisen Seuran ensimmäisessä ohjelmapykälässä mainitaan. Seura olikin hänen suurimpana huolenaan. Sen hän tahtoi säilyttää vapaana kaikesta lahkolaisuudesta ja dogmaattisuudesta. Jos joku esiintyi liiallisella auktoriteettiudella, silloin presidentti puuttui asiaan ja teroitti sitä, että Teosofisella Seuralla ei ole muuta uskonnontunnustusta kuin totuuden etsiminen eikä muuta auktoriteettia kuin totuus.

Teosofisen Seuran presidenttinä Olcott matkusteli ympäri maailmaa seuran kansallisissa osastoissa. Tukholmassa käydessään vuonna 1900 hän tapasi Pekka Ervastin. Palatessaan amerikkalaisen osaston vuosikokouksesta 1906 Olcottille, silloin jo yli 70 vuoden ikäiselle vanhukselle, sattui tapaturma. Laivamatkalla hän kaatui portaissa. Saman vuoden lopulla Adyarissa Teosofisen Seuran vuosikokouksessa hän istui sairastuolissa. Seuraavana vuonna hän kuoli Adyarissa, Intiassa 17. helmikuuta 1907. Kuollessaan hän oli 75. ikävuodellaan. Eversti Olcott oli teosofisen liikkeen ulkonainen organisoija.
Hän oli H. P. Blavatskyn työtoveri ja tämän auttaja. Erotukseksi Teosofisen Seuran myöhemmistä presidenteistä hänestä käytetään nimitystä Perustaja-Presidentti. Näiden kahden työtoveruksen — H. P. B:n ja H. S. 0:n — suhdetta voisi kuvata sanomalla, että Olcott oli eksoteristi, H. P. B. esoteristi. Olcott loi teosofialle sen ensimmäisen ulkoisen käyttövälineen, H. P. B. antoi sille aatteellisen sisällön. Jos Olcott tähdensi Teosofisen Seuran ylevyyttä, joka onkin mitä suurenmoisin, niin kuitenkin on hyvä muistaa, että seura oli syntynyt nimenomaan teosofista maailmankatsomusta varten. Kysymys on siitä, kumpi on korkeampi, kumman mukaan tarkistus tehdään, mikäli se osoittautuisi tarpeelliseksi. Luonnollisesti näissä erilaisissa lähestymistavoissa piili ensimmäiset mahdollisuudet painotuseroihin, joskin ne vielä Olcottin aikana pysyivät kutakuinkin taka-alalla. Myöhäisemmässä historiassa syntyi vaihe, joka tunnetaan Back to Blavatsky -liikkeenä [„takaisin Blavatskyyn”].

(Ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä –kirjan henkilöhakemisto s. 160–162)

Palomaa, Veikko

Palomaan kirje Ervastille 26.9.1906

Parma, Oskar

Oskar Parma 10.5.1901

Reitan, Ole

Ole Reitan 21.1.1901

Salmi, Santeri

Santeri Salmi, Kirjapainoyhtiö Valo 5.9.1901

Sederholm, A. M.

A. M. Sederholm 11.11.1897

A. M. Sederholm

Kirjeiden kirjoittamishetkellä Teosofisen Seuran Skandinavian osaston suomalainen jäsen

Steiner, Rudolf

Pekka Ervastin kirje Rudolf Steinerille 4.6.1921

Steiner, Rudolf (1861–1925)

Rudolf Steiner syntyi pienessä Kral-jevecin kylässä, Itävalta-Unkariin kuu-luneessa Kroatiassa 27. helmikuuta 1861. Hänen isänsä oli rautatievir-kamies, minkä tähden perhe muutti usein paikasta toiseen. Pieni Rudolfkin joutui vaihtamaan kyläkoulusta toiseen. Vasta kymmenvuotiaana hän pääsi Wie-ner-Neustadtin reaalikouluun valmis-tuakseen insinööriksi. Tultuaan yliop-pilaaksi hän ryhtyi opiskelemaan luon-nontieteitä Wienin polyteknisessä opis-tossa. Hänen harrastuksensa kääntyivät kuitenkin klassisiin opintoihin, filoso-fiaan ja kirjallisuuteen Wienin yliopis-tossa. Hän pyrki pukemaan yliaistillisen maailman selkeään käsitteelliseen muotoon. Sitä tarkoitusta varten hän tutustui luonnontieteelliseen ajatteluun ja klassiseen saksalaiseen filosofiaan. Erityisesti häntä kiinnosti Goethen luonnontieteellinen ajattelu. Yliopistollisen väitöskirjansa Wahrheit und Wissenschaft (Totuus ja tiede) Steiner kirjoitti filosofian alalta.

Steinerilla oli jo varhain omakohtaisia kokemuksia henkimaailman sisäisestä todellisuudesta. Vuonna 1880 ollessaan 19-vuotias hän kohtasi Mestarinsa ja sai tältä elämäntehtävän, vaikka työtapa selvisi Steinerille vasta monivuotisten lukujen, mietiskelyjen ja sisäisten voittojen perästä.
Hän tuli pian tunnetuksi filosofina ja Goethe-tutkijana. Opiskeluaikanaan Steiner oli tutustunut professori K. J. Schröeriin, joka oli tunnettu Goethen tutkija. Schröer oli antanut oppilaalleen, silloin 21-vuotiaalle Steinerille tehtäväksi julkaista ja kommentoida Goethen luonnontieteelliset teokset. Toimitustyö vei Steinerin Wienistä Weimariin, jossa hän asui 1890—97. Hän oli yksi niistä tutkijoista, jotka toimittivat Goethen koottuja teoksia. Laajan kirjallisen tuotantonsa Steiner aloitti Teosofisen Seuran parissa.

Teosofiseen liikkeeseen Steiner tutustui vuonna 1897. Silloin se ei häntä vielä miellyttänyt. Mutta kun hän vuosisadan vaihteessa piti Berliinissä sikäläisten teosofien kutsumana esitelmäsarjan,
heräsi hänessä ajatus työskennellä teosofien parissa, jotka olivat vastaanottavaisia hänen sanomalleen. Näiden ystäviensä kehotuksesta hän liittyi Teosofiseen Seuraan vuonna 1902
ja tuli heti Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeriksi. Siitä alkaen hän työskenteli teosofina. Hänen toimestaan saksalainen Teosofinen Seura heräsi uudestaan ja kasvoi voimakkaaksi. Hänen
vaikutuksensa ulottui myös Itävalta-Unkariin, Skandinaviaan, Englantiin, Tanskaan ym. Steinerin teosofisessa työssä oli suureksi avuksi hänen monipuolinen eurooppalainen sivistyksensä.
Hän oli filosofian tohtori, tunnettu ja tunnustettu Goethe-spesialisti. Hän oli myös tarkoin perehtynyt nykyajan luonnontieteisiin.

Rudolf Steinerin opetustapaan kuului esittää runsaita tietojaan vähitellen. Sen tähden hänen ympärilleen kokoontuikin joukko oppilaita, jotka seurasivat häntä hänen esitelmämatkoillaan.
Hän piti mielellään esitelmiä kurssien muodossa, jotka kestivät pari viikkoa ja sisälsivät 10–12 luentoa. Niissä hän käsitteli syvällisesti ja monipuolisesti mitä vaikeimpia aiheita, tavallisesti
kristinuskon alalta.

Vuosina 1912–13 tapahtui Steinerin ja Teosofisen Seuran välirikko. Syynä oli se, että Steiner oli itsenäinen okkultisti, jonka opetukset Kristus-kysymyksestä kulkivat toiseen suuntaan kuin Annie Besantin ja C. W. Leadbeaterin. Nämä englantilaiset salatieteilijät nimittäin ennustivat Kristuksen toista tulemistaja väittivät, että Kristus on ennen pitkää ottava asuntonsa tehtävään valmistetussa yksilössä, jonka he nimesivät hindulaiseksi nuorukaiseksi, Krishnamurtiksi. Steiner asettui jyrkästi
toiselle kannalle opettaen, että Kristus ei enää esiinny fyysisesti maan päällä. On valitettavaa, etteivät nämä kaksi linjaa voineet toimia rinnatusten ja yhtä oikeutettuina saman Teosofisen
Seuran suojissa, vaan monivaiheiset selkkaukset johtivat siihen, että Steiner kannattajineen oli pakotettu muodostamaan oman Antroposofisen Seuran, johon liittyi suuri osa saksalaisia
teosofeja. Toisaalta uuden seuran jäsenet Steinerin johdolla saivat siten vapaammin kehittyä ja työskennellä aatteensa puolesta. Vuonna 1914 valmistui Sveitsiin, Dornachiin antroposofinen
oppilaitos, hengentieteellinen korkeakoulu Goetheanum. Myöhemmin se paloi, mutta rakennettiin uudestaan 1925—28.

Rudolf Steiner kuoli 64-vuotiaana 30. maaliskuuta 1925. Steiner oli kristitty mystikko. Hän edusti todellista, salaista rosenkreutzilaisuutta, siis valmistusta ja vihkimystä Salaiseen Veljeskuntaan kristillistä tietä kulkien ja kristillistä menettelytapaa noudattaen. Toisin sanoen hän oli länsimaalainen okkultisti. Omaperäisenä opettajana hän käytti omia nimityksiään vanhoista teosofisista asioista. Antroposofiassaan tohtori Steiner säilytti teosofian maailmankuvan.
Hänen esittämässään maailmankatsomuksessa on selvästi nähtävissä länsimaista rosenkreutzilaisuutta. Sen lisäksi, että se metafysiikaltaan on läpeensä teosofinen, siinä on myös selvä tieto kristikunnan Mestarin Jeesus Kristuksen työn vaikutuksesta ja siitä mullistuksesta, minkä hänen esiintymisensä aikaansai ihmiskunnan tajuntaan. Tutkimuksissaan tohtori Steiner antoi virikkeitä myös useille käytännön toiminnanaloille, mm. kasvatukseen, lääketieteeseen
ja luonnonmukaiseen viljelyyn. Hänen kehittämänsä opetusmetodin pohjalle perustetut koulut lienevät niistä tunnetuimpia.

(Ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä –kirjan henkilöhakemisto s. 169-171, toim. Pekka Okko)

Söderman, Anto

Anto Frans Alarik Söderman (1880–1918)

Anto Söderman oli syntynyt Tallinnassa kesäkuun 16. päivänä 1880 ja oli siis viisi vuotta Pekka Ervastia nuorempi. Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta, valmistui filosofian maisteriksi, teki opintomatkoja ulkomaille ja toimi sitten Viipurin ruotsalaisen lyseon suomen- ja ruotsinkielen kollegana ja myöhemmin sanomalehti ”Karjalan” toimittajana kuolemaansa asti vuoteen 1918. Pekka Ervastin esikoisromaanin ”Haaveilijan” henkilöistä hän on ollut Aarnon mallina.

Tillander, A.

A. Tillander 20.10.1897

Uggla, Gerda

Gerda Uggla 10.11.1900

Vilenius, J. V.

J.V. Vilenius 8.5.1900

Zander, Emil, Fanny, Gertrud ja Gustaf

1900 06 09 Emil ja Gertrud

1900 07 10 Emil

1900 08 15 Emil ja Gertrud

Gustaf Zander, Jonas Gustaf Wilhelm Zander 1835–1920.
Teosofisen Seuran Skandinaavisen Osaston ylisihteeri.
Yleisen veljeyden presidentti.

Emil Zander
Ruotsin Teosofisen Seuran hallituksen jäsen ja ylisihteeri.
Gustav Zanderin poika.

Pekka Ervast asui Emil ja Gertrud Zanderin luona 1900 kaksi kuukautta ollessaan Emil Zanderin kutsumana luentomatkalla Ruotsissa.

Ennen pitkää saapui uusi kirje tohtori E. Z:lta. ”Nyt me välttämättä tahdomme teidät luoksemme”, hän kirjoitti ”emme aseta mitään vaatimuksia, toivomme vain, että tulette kanssamme pohtimaan ja keskustelemaan asioita. Tulkaa nyt heti huhtikuun alkupäivinä ja olkaa tervetulleena vieraana vaimoni ja minun kodissa. Toukokuussa on seuramme vuosikokous ja silloin saapuu Tukholmaan eversti Olcott; hänen tapaamisensa olisi varmaan teillekin mielenkiintoista.”

Ja niin jouduin Tukholmaan. Asuin nuo kaksi kuukautta tohtori Emil Zanderin hauskassa ja musikaalisessa kodissa. Vietin ihanaa aikaa. Olimme yhtämittaa oopperassa, konserteissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- y.m. kokouksista.

Pekka Ervast: Teosofisia muistelmia

Päivitetty 17.7.2010