Annie Besantin kirjeet

 

Besantin kirje Ervastille 1.6.1898
Besantin kirje Ervastille 15.7.1898
Besantin kirje Ervastille 24.6.1899

Besantin kirje Ervastille 19.7.1899

 

 

Besant, Annie (1847–1933)

Annie Wood syntyi Lontoossa 1. lokakuuta 1847. Hänen isänsä, joka oli lääkäri, kuoli Annien ollessa vielä lapsi vuonna 1852. Kahdeksantoista-vuotiaana Annie solmi avioliiton pastori Frank Besantin kanssa, josta lii-tosta syntyi kaksi lasta. Annie oli silloin harras kristitty ja otaksui, että avioliitto pappismiehen kanssa olisi onnellinen. Toisin kuitenkin kävi. Pastorilla taisi olla vankat käsityksensä aviomiehen arvovallasta ja vaimon kuuliaisuudesta. Hänen vai-onsa, silloin vielä nuoren tytön, sisimmässä paloi taasen vapauden kaipuu, vaikka se vielä oli osaksi tuntematon hänelle itselleenkin. Pakkoa vastaan hän kapinoi sisässään, eikä voinut sopeutua niihin tekopyhyyden kaavoihin, joita hänelle tarjottiin. Hän ei esimerkiksi tahtonut ottaa osaa pyhään ehtoolliseen. Papin rouvalta siitä kieltäytymistä pidettiin sopimattomana.
Avioliiton tuomat surulliset kokemukset saivat Annie Besantin epäilemään kristillistä jumalakuvaa. Hänen totuutta kaipaava sielunsa etsi vastausta sisässään polttavaan elämänkysymykseen. Hän rupesi tutkimaan Raamattua ja teologiaa, luki enemmän kuin tavalliset jumaluusoppineet tutustuen tarkoin esimerkiksi kirkkoisien opetuksiin. Ja hän sai huomata, kuinka kirkollinen dogmi toisensa jälkeen luhistui hänen itsenäistyvässä ajattelussaan. Havaittuaan, ettei kirkon tarjoama uskonnollinen elämä kyennyt antamaan hänelle vastausta, jonka hän olisi voinut sydämessään ja järjessään hyväksyä, hän hylkäsi kirkon opettaman kristinuskon ja tuli materialistiksi. Seuraava vaihe oli avioero miehestä. Avioerossa Annie Besant menetti lapsensa näiden isälle.

Annie Besant muutti asumaan vanhan äitinsä luokse ja hankki elatuksensa kirjoittamalla lehtiin. Hän oli innokas naisasian ajaja, vapaa-ajattelija ja sosialisti. Sosialistien leirissä hän tuli tunnetuksi ja rakastetuksi. Mutta hänen totuuden janonsa ei saanut tyydytystä materialismista. Hän tutki spiritistisiä ilmiöitä ja tuli vakuuttuneeksi yliaististen voimien olemassaolosta.
Kuitenkin hän pysyi niihinkin epäilevällä ja tutkivalla kannalla, kunnes tapahtui käännekohta hänen elämässään.
Vuonna 1888 hän sai arvosteltavakseen H. P. Blavatskyn Salaisen Opin. Kummastellen Annie Besant ryhtyi sitä lukemaan.
Mitä pitemmälle hän luki, sitä suurempaa riemua hän tunsi. Häntä vuosikausia askarruttaneet kysymykset ja pulmat esitettiin tuossa kirjassa ratkaistuina. Tietysti hänen täytyi asioita myöhemmin perin pohjin selvitellä ja kypsytellä, mutta nyt hän tiesi, että totuus oli löytynyt. Vuonna 1889 hän tutustui H. P. Blavatskyyn, tuli tämän oppilaaksi ja liittyi Teosofiseen Seuraan. Sen jälkeen hän omistautui työhön teosofian levittämiseksi. Hän osoitti niin suurta edistystä, että H. P. B. sanoi uskotuilleen: „Anniesta tulee minun seuraajani.” Esoteerisen Koulun „ulkonaisena päänä”

Annie Besant oli Blavatskyn kuolemasta lähtien 1891. Vuonna 1893 Annie Besant matkusti eversti Olcottin kanssa Lontoosta Intiaan. Siellä hän tutki sanskritin kieltä ja tutustui hindulaisiin teksteihin. Sanskritin kielestä hän käänsi Bhagavad Giitaan englanniksi. Hän työskenteli kansan sivistystason kohottamiseksi, mm. perustamalla kouluja, ja toimi tarmokkaasti myös Intian kansallisten harrastusten ja itsehallinnon edistämiseksi. Tunnustuksena hänen ansioistaan Intian kansan hyväksi Benaresin hindulainen yliopisto antoi Annie Besantille kunniatohtorin arvonimen 14. joulukuuta 1921.
Kun Teosofisen Seuran perustajapresidentti, eversti H. S. Olcott kuoli vuonna 1907, hänen seuraajakseen valittiin suurella äänten enemmistöllä Annie Besant, joka oli silloin 60-vuotias. Teosofian palveluksessa hän toimi 45 vuotta. Hän kirjoitti yli 60 teosofista kirjaa. Sen lisäksi hän julkaisi vuosien kuluessa lukuisia kirjoitelmia sanoma- ja aikakauslehtiin. Väsymättä hän kulki matkoilla pitäen luentoja ja kokouksia. Hän oli loistava puhuja, jonka persoonallisuudesta säteili voimaa. Monipuolisuudessaan ja tuloksellisuudessaan hänen elämäntyönsä osoittaa kunnioitettavaa uutteruutta ja auttamistahtoa. Teosofisen Seuran presidentin vastuunalaista tehtävää Annie Besant hoiti kuolemaansa asti. Adyarissa, Intiassa hän kuoli 20.syyskuuta 1933. Vajaan kahden viikon kuluttua hän olisi täyttänyt 86 vuotta. Hänen jälkeensä Teosofisen Seuran presidentiksi valittiin George S. Arundale.

Besantin aloitteista syntyi myös useita sivuhaarautumia, jotka toimivat erillään Teosofisesta Seurasta, mutta joihin liittyi myös paljon teosofeja, koska Besantin aloitteet seuran presidenttinä saivat usein jonkinmoisen „teosofisen leiman”. Yksi hänen suojelemistaan järjestöistä oli vuonna 1911 perustettu Idän Tähti, jossa nuori hindulainen poika Alcyone (Jiddu Krishnamurti) esitettiin tulevaksi Maailman opettajaksi. Aluksi tämä identifioitiin Kristuksen kanssa ja puhuttiin Kristuksen toisesta tulemisesta. Silloinen julistus, joka alkoi ennen kuin Krishnamurti oli edes aloittanut elämäntyötään, hajoitti teosofista liikettä. Esimerkiksi Rudolf Steiner — Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeri, rakastettu teosofi ja etevä okkultisti — kielsi jyrkästi, että Kristus fyysisesti enää ruumistuisi. Samaan aiheeseen kytkeytyi myös kysymys, milloin evankeliumien Jeesus oli elänyt. — Aikuistuttuaan Krishnamurti itse hajoitti järjestön, jonka pääksi hänet oli asetettu.

(ote Pekka Ervast: Viidennen kulttuurin tehtävä, -kirjan henkilöhakemisto s.137 -140.)